Pieni koira, katsot minua tarkkaavasti.
Milloin vien sinut kotiin?
En voi auttaa sinua,
en voi muuttua häneksi, miten tahtoisinkin,
ja sinä olet liian vanha
aloittamaan alusta.

                      Maila Pylkkönen

Kuningas on nukkunut.

Muistan päivän, jolloin kotiimme saapui pieni koiranpentu, joka sai nimekseen Carlos. Aurinko paistoi  pilvettömältä taivaalta, kun lähdimme kohti Loviisaa. Meitä jännitti kovasti millainen veijari kotiimme olisi tulossa. Carlos ylitti kaikki odotuksemme. Carlos valloitti meidät kaikki heti ensimmäisellä hetkellä kun hän astui kotiimme. Mikään ei koskaan enää palannut entiselleen. Carlos oli se vaikutin, joka sai kennel Trucker´sin näkemään päivänvalon. Ilman Carlosta ei koskaan olisi tullut mitään muuta.

Kallesta tuli Suomen muotovalio kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä. Ja siihen aikaan kilpailimme vielä kaikki värit yhdessä. Kalle saavutti myös Suomen CACIBit, mutta ulkomaille asti emme koskaan lähteneet, sillä Kalle viritteli agility uraansa. TOKOssa Kalle saavutti Turunmaan kennelyhdistyksen vuoden TOKO-koira tittelin vuonna 1995. Kallen suurimpia intohimoja oli uiminen ja aina paikan tullen hän polskutteli missä milloinkin.
Näin jälkeenpäin voikin ajatella, että Kalle teki mitä halusi, muut mihin pystyivät.

Kallesta  jäi muistoiksi hänen jälkeläisensä, jotka ovat perineet Kallen valloittavan luonteen. Juuri Kallen luonteen vuoksi moni pennunostaja olisi oman pentunsa sijaan halunnut saada Kallen. Oli aivan kuin Kalle olisi osannut lukea ajatuksia, ne kaikkien salaisimmatkin sellaiset. Lisäksi Kalle oli valtavan empaattinen, osaten lohduttaa ja myötäelää kaikissa elämän kiemuroissa. Huonoinkin päivä oli pelastettu, kun Kalle astui samaan huoneeseen.

Kallen kanssa koin monenlaista hauskaa sekä hassua ja varmasti elämäni parhaimpia hetkiä vietimme yhdessä. Eläkepäiviksi Kalle muutti Taivassaloon lapseni allergian takia. Kalle vietti ruhtinaallisen eläkeiän Pirjo ja Keijo Kunnasvirran kotona, saaden kaiken mahdollisen huomion ja rakkauden osakseen. Parempaa kotia Kalle ei olisi voinut saada.

Olen ikuisesti kiitollinen Kallesta hänen kasvattajalleen Helena Railalle, joka antoi minulle mahdollisuuden tutustua näin suureen sydämeen pienessä koirassa. Helena – KIITOS!

Pirjo ja Keijo Kunnasvirralle tulen myös aina olemaan kiitollisuuden velassa, sillä Kalle sai niin hyvän kodin kuin voin vain uneksia heidän luotaan. Yhdessä olimme Kallen viimeiselläkin matkalla... ilman Pirjoa se olisi ollut minulle vieläkin raskaampaa ja vaikeampaa, enkä tiedä miten siihen olisin pystynyt. KIITOS!

Kyynelten läpi näkyy tulevaisuus Kallen jälkeläisissä. Koiria tulee ja menee, mutta toista Kallea ei tule koskaan minnekään, ei koskaan. Minulle Kalle tulee aina olemaan se ensimmäinen ”suuri” villakoirani.

Nyt Kalle.... juokse, juokse ja leiki ikuisesti!

Kallea suunnattomasti kaivaten.