Kerran on kuoltava parhaidenkin,
ystävän syliin tai kesken lenkin.
Yhdessä touhuttiin niitä ja näitä,
pelättiin teltassa ukkossäitä.
Ikää kai kertyi molemmille,
ei piitattu siitä, me naurettiin sille.
Yhdessä vuosia melkein kuusitoista.
Kuluivat hetkessä. Uskotko moista?
Kevät herää, sulaa maa.
Vain pappakoiraa nukuttaa.
Tuttuun pihaan sä päätit retken.
Olisit vielä viipynyt hetken.

Jokke on poissa!

Jokke, Nakke, Kokke, rakkaalla lapsella oli monta nimeä. Jokke haettiin alkusyksystä 1992 meille Naantaliin Carloksen kaveriksi. Pojat tulivatkin hyvin juttuun ja pian heistä tuli parhaat kaverit. Kaikki tehtiin kimpassa, myös ne kaikki pahat teot. Jokke oli mestari keksimään itselleen viihdykettä, mikäli aika kävi pitkäksi. Kerran kotiin palattuani minua odotti varsinainen näky, pojat olivat yhdessä askarrelleet säästöpaketin terveyssiteitä ja vessapaperirullan postimerkeiksi pitkin asuntoa. Näkyä voi olla vaikea kuvitella.

Joken kanssa kuljettiin yhdessä näyttelyissä vuodesta 1993 aina vuoteen 1998 asti. Jokke oli vuoden voitokkain näyttelyvillakoira useana vuotena peräkkäin täysin suvereenisti. Sellaista liikkujaa kuin Jokke oli ei toista ihan heti tule. Kokeilimme yhdessä myös TOKOa, mutta en osannut oikein totella Jokkea. Eikä varsinkaan Jokke yleisellä paikalla suostunut nöyrtymään kaikenmaailman temppuihin. Agility sujuikin sitten oikein mukavasti. Ehkä muistettavimmat saavutukset olivat SVK:n agilitymestaruus kakkonen ja piirinmestaruus kultaa joukkueessa.

Mikä oli kaikkein parasta Jokessa, oli luonne. Jokke oli äärimmäisen toimintakykyinen ja -haluinen sekä avoin koira. Koskaan ei tarvinnut pelätä missään tilanteessa, miten Jokke reagoisi, koska pelko oli täysin vieras käsite tässä pikku koirassa. Niinpä Jokke sai luonnetesti tulokseksi +240 pistettä, joka tiettävästi on kautta aikojen korkein pistemäärä villakoiralle. Jokke ei sietänyt vetkuttelua ja lorvailua vaan haki säpinää elämään. Ja yleensä sitä löytyi suhteellisen helposti.

Joken kanssa koettiin jos jonkinlaista reissua vuosien aikana. Kilometrejä kertyi kymmeniä tuhansia yhdessä körötellessä. Oli aurinkoisia ja suorastaan myrskyisiä matkoja. Ja ne kaikki matkat ovat ikimuistoisia, aivan kuin kaikki olisi tapahtunut viime viikolla. Tai yhtä hyvin ne voisivat tapahtua vielä huomenna.

Eläkepäivikseen Jokke muutti Petrin ja Merjan kotiin kainaloiseksi poikani allergian vuoksi. Jokke sai elää ja nauttia heidän kanssaan pitkän ja hyvän vanhuusajan ollen kukkulan kuninkaana aivan loppuun asti. Suuri kiitos kuuluukin heille, sillä Jokke sai aivan erityisaseman heidän kotonaan. Kyllin en voi kiittää heitä kaikesta!!

Kiitos myös Lellelle tästä hienosta pojasta, jonka kanssa sain tassutella hiukan matkaa. Jokke jää elämään lukuisissa jälkeläisissään, suomessa, ruotsissa ja venäjällä.

Jokke....sinut muistamme aina ja ikuisesti, sinä urhollinen ja uskollinen ystävä!

Jokkea ikuisesti ikävöiden.